Tammikuun ekat höpinät ja ajatukset vuodesta 2018

Ja näin on uusi vuosi polkaistu käyntiin! Mikään erityinen juhlafiilis ei itselläni ainakaan ollut maanantaina, mites teillä? Meillä meni aatto rauhallisissa merkeissä ensin ystävän luona syöden ja viettäen aikaa, josta sitten lähdimme katsomaan kaupungin ilotulituksen. Ilotulituksien jälkeen menimmekin jo suoraan kotiin, tyttäremme väsähti niin että nukahti heti kun auton sai käyntiin. Kotona katselimme miehen kanssa elokuvaa ja kippistelimme alkoholittomalla skumpalla. Yritimme myös katsella raketteja ikkunoista mutta eihän ulos nähnyt ollenkaan, kun oli niin kova lumisade. Minä kömminkin sitten jo hyvissä ajoin nukkumaan tytön viereen.

Kun tässä pohdiskelen kulunutta vuotta, niin siihen on mahtunut tunteita ihan laidasta laitaan. Kulunut vuosi on omalta osaltaan ollut yhtä rankka kuin edellinenkin, ellei rankempi. Olen tehny virheitä, käyttäytynyt typerästi, ymmärtänyt pysähtyä itseni äärelle ja mikä tärkeintä, olen uskaltanut pyytää apua. Syksyn aikana olen työskennellyt itseni kanssa ja käynyt läpi elämääni vaikuttaneita kivuliaita asioita, työstänyt niitä negatiivisia, joiden vaikutukset ovat kauaskantoisia ja aiheuttavat minulle ahdistusta. Matka on pitkä, mutta isoin asia on se että olen saanut sen aluilleen. Vuoteen mahtuu myös monta sellaista ihmissuhteisiin liittyvää inhottavaa asiaa, jotka ovat johtuneet toisten ihmisten käytöksestä minua tai perhettäni kohtaan. Nyt olen todennut, että ihmiset tekevät omat valintansa. Olen yrittänyt omalta osaltani vaikuttaa asioihin sen minkä pystyn, eikä se ole oikein tuottanut mitään tulosta. Joten olen tullut siihen päätökseen, etten voi sille mitään, enkä voi loputtomiin käyttää vain omia voimavarojani ihmissuhteisiin, jos en saa ollenkaan vastakaikua. Niin surullista kuin se onkin.

Keväällä matkasimme Benalmadenaan

Näistä kurjista asioista huolimatta edelliseen vuoteen mahtuu ihan mielettömän onnellisia juttuja! Ensimmäinen iso juttu keväällä oli se lukkopainin SM-kulta. Tuntuu että vasta nyt olen ymmärtänyt miten iso juttu se on. Siis miten siistiä on saavuttaa jotain tuollaista “ohimennen”, kun on löytänyt uuden harrastuksen! Siitä iso kiitos tietenkin kaikille treenikavereilleni ja valmentajille, joiden johdosta kultamitali on saavutettu. Olen roikkunut tatamin reunalla nytkin aina kun pystyn, on ihanaa tuntea itsensä johonkin kuuluvaksi ja jutella treenikavereiden kanssa vaikka ei itse pääse painimaan. Toinen isoimmista jutuista oli tietenkin se, kun vauva ilmoitti tulostaan. Ja se että kaikki on vauvalla hyvin. Minua on jostain syystä pelottanut, että vauva ei ole terve tai että raskaus ei mene hyvin (varmaan kaikista uusista tuntemuksista johtuen), mutta kaikki on ollut jatkuvasti hyvin, niin vauvalla kuin minullakin. Nyt ei ole enää kauaa että meillä on uusi pikku tuhisija kotona! Teimme myös mielettömän ihanan reissun Espanjaan keväällä, ja aiomme ehdottomasti mennä uudestaan! Ensi vuonna sitten, nyt ei ehdi lähteä kun vauva syntyy ihan kohta. Sitten on todella paljon muita ihania hetkiä ja reissuja ystävien ja sukulaisten kanssa, ja oman perheen kanssa vietettyjä huippukivoja päiviä! Unohtamatta kaikkia treeneihin liittyviä onnistumisia, treenikavereiden kanssa vietettyjä hauskoja hetkiä ja iltoja, kisareissuja, ylennystä siniselle vyölle… Onhan näitä onnenhetkiä lukemattomia!

cof

30726940_10155597600378753_7108557434821541888_n

img_20180510_215935_2021590641725.jpg

En tehnyt uudenvuodenlupauksia, niin kuin en viime vuonnakaan. Tulevana vuonna panostan omaan hyvinvointiini ja jatkan vaikeiden asioiden työstämistä, toivon paljon aikaa perheen ja ystävien kanssa ja haluan luoda paljon uusia iloisia muistoja. Toivon että synnytys (ja kaikki sen jälkeen) menee hyvin. Toivon, etten kokisi olevani niin yksin. Tähän auttaa varmasti vain se että avaan suuni ja puhun, sekä pyydän apua tarvittaessa. Pyrin päästämään irti asioista joille en voi mitään sekä ihmissuhteista jotka eivät toimi vastavuoroisesti, sillä satutan niissä roikkumalla vain itseäni. Yritän hyväksyä itseni kaikkine vikoineni ja vahvuuksineni. Siinä on ensi vuoden tavoitteeni.

Teittekö uudenvuodenlupauksia? Mitä?

Advertisements

2 thoughts on “Tammikuun ekat höpinät ja ajatukset vuodesta 2018

  1. Julia

    Hyvä teksti jälleen 🙂 Ja hyviä asioita olet miettinyt vuodelle 2019. Itsekkään en lupauksista perusta, vaan mielummin mietin itsekkin asioita joita vuodelta toivon. Toivottavasti sinä ainakin jatkat tänäkin vuonna bloggausta, sain taas hyvän vinkin sun suosikeista kun jaoit lempparijuttujasi viime vai sitä edellisessä postauksessa. Haleja!

    Like

    1. Kiitos Julia! ❤ Aion ehdottomasti jatkaa bloggaamista, tavoitteena on julkaista ainakin yksi teksti viikossa kuten tähänkin asti. 🙂 Ihana kuulla että mun suosikeista on löytynyt myös sulle toimivia juttuja! 🙂 Ja superkiva että kommentoit, iso hali myös sulle!

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s